Outo homo

Männäviikolla kävin Kumppanin kanssa katsomassa Juuso Kekkosen Outo homo -monologin. Suosittelemme lämpimästi! Monologi oli pitkä, mutta aika meni kuin siivillä. Kekkosen huumorintaju upposi minuun kuin häkä ja tunnistin itsenikin monista puheena olleista asioista. Erityinen (joskaan ei aivan esityksen ytimeen menevä) kunniamaininta Kekkosen kuvaukselle oman roolipeliporukan tavasta käsitellä vaikeita ja vieraita asioita äärimmäisen huonon huumorin kautta.

Omaelämänkerrallisessa monologissa Kekkonen käsittelee seksuaalisuutta monelta kannalta. Teemoista löytyvät niin pitkä monogaaminen parisuhde, tutustuminen polyamoriaan ja kinkyskeneen kuin transseksuaalisuuden kohtaaminenkin. Esitys sai viime viikolla hyvinkin ansaitusti Suomen seksologisen seuran Vuoden valopilkku -palkinnon.

Esitys myös kirvoitti viikonlopun mittaan runsaasti pohdintoja ja keskustelua Kumppanin kanssa, mikä erittäin myönteiseksi todettakoon. Pohdimme esimerkiksi sitä, onko tutuissa akateemisissa roolipelaajissa niin paljon kinkyjä sattumalta, seuran vaikutuksesta vaiko siksi, että roolipelaajat tietävät kokemuksesta, miten vahvoja tunteita ja tuntemuksia voi saavuttaa hahmon ja eläytymisen kautta.

Usvassa suosittelee lämpimästi. Olisi älyttömän kiinnostavaa päästä näkemään myös teini-ikäisille suunnattu Outo homo menee kouluun -esitys. Sukupuolen moninaisuus ja normista poikkeaminen ovat monelle koululaiselle kipeitä kysymyksiä, ja ainakin aikuisten esityksen teemoissa olisi ollut paljon hyödyllistä kuultavaa kuusitoistavuotiaalle itselleni.

Advertisements
This entry was posted in Culture, Life, Sex. Bookmark the permalink.